BLOGI: Tekniikkahifistely on ihan turhaa puuhaa? 

Urheilufysioterapeutti Jukka Räsäsen blogi, kilpailevat lihasrakenteet, BLOGI: Keskeisimmät kilpailevat lihasrakenteet lihasryhmittäin, tekniikkahifistely, kuntosaliharjoitteet, kuntosalihistoriani, tekniikkahifistelijä, hauiskäännön suoritustekniikka, Hauiskäännön suoritustekniikka ja harjoitteiden kohdentaminen, Hauiskäännön suoritustekniikka ja liikelaajuus, BLOGI: Hauiskäännön suoritustekniikka - yhteenveto, BLOGI: Miksi hauiskääntö ei tunnu hauiksessa, BLOGI: Ojentajapunnerrusten suoritustekniikka ja harjoitteiden kohdentaminen, BLOGIMO: Onko kävely riittävän kuormittavaa liikuntaa?, Hartiaseudun lihasten ryhmittäminen

Kuntosaliharjoitteiden suoritustekniikat ovat kokeneet viimeisten vuosien aikana todellakin suuren evoluution – uusia harjoitteita syntyy kovaa tahtia sekä vanhat harjoitteet kokevat voimakkaita muutoksia. Nämä muutokset jakavat mielipiteitä puoleen ja toiseen: osa kokee tekniikkamuutosten olevan hyvä asia, ja osa taas jatkaa samojen harjoitteiden tekemistä täsmälleen samalla tavalla, kuin aina ennenkin. Tekniikka-asioiden muutosprosessin takana on kaksi päätekijää: 1) nykyajan tarve tehdä jotain erikoista sekä 2) lisääntynyt tutkimus- ja teoriatieto liikunta-alaan liittyen. Mutta – onko tekniikkahifistelystä todella jotain hyötyä – ja jos on, niin kenelle ja missä tilanteessa?

Nykyajan tarve tehdä jotain erikoista

Kiinnostus kuntosaliharjoittelua kohtaan on huipussaan tällä hetkellä, ja asiasta kiinnostuneita on enemmän kuin ikinä. Tämä synnyttää samalla osaltaan valitettavan ilmiön – vanhat ja perinteiset kuntosaliharjoitteet eivät ole riittävän eksoottisia kaikille treenaajille, ja tähän tilalle tulee kyseenalainen uusien harjoitteiden sekä harjoitevariaatioiden kehitteleminen. Uusien harjoitteiden kehittelemisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta jos kehittäjän teoriatieto ei ole riittävällä tasolla, voi lopputulos olla kaikkea muuta kuin toivottua.

Kirjoitan tästä aihealueesta myöhemmin erikseen oman blogikirjoituksen: jos haluat kehitellä omia harjoitteita, mitä näissä tilanteissa tulee (ei suositella, vaan mitä oikeasti tulee) tehdä. Tässä kirjoituksessa keskityn toiseen tekniikkahifistelyryhmään: tutkimustietoon pohjautuvaan tekniikkahifistelyyn.

Tutkimus- ja teoriatietoon pohjautuva tekniikkahifistely

Kuntosaliharjoittelun kysynnän lisääntyessä myös tutkimustieto lisääntyy: liikeratoja analysoidaan enemmän, nivelkuormituksia tutkitaan enemmän, lihasaktivaatiotutkimukset laajentuvat kuntouttavista harjoitteista kohti kuntosaliharjoitteita ja asiantuntijoiden määrä kasvaa. Näihin tietoihin pitäisi kaikkien kuntosaliharjoitteiden, tekniikkavariaatioiden sekä uusien harjoitteiden pohjautua: kuntosaliharjoitteiden anatomisten, fysiologisten sekä biomekaanisten perusteiden selvittämiseen. Nämä luovat pohjan kaikille liikeradoille, mihin ihmisen rakenne on suunniteltu. Näihin tietoihin pohjautuvat tekniikkahifistelyt ovat erityisesti tällä hetkellä kaikkein tärkeimmässä roolissa!

Tutkimus- ja teoriatietoon pohjautuvan tekniikkahifistelyn keskeisimmät tarkoitukset ovat muuttaa liikeradat mahdollisimman ergonomiseksi (nivelen liikeradan toteuttaminen mahdollisimman ergonomisella tavalla), ja samalla optimoida kohdelihasryhmäalueen aktivoituminen sekä voimantuotto.

Kuka hyötyy tekniikkahifistelystä – motorisesti lahjakkaat yksilöt

Pieni osa kuntosaliharjoittelijoista kuuluu tähän ryhmään: jalkakyykyn suorittaminen onnistuu alusta alkaen optimaalisesti, hartiaseudun harjoitteet kohdentuvat halutulle alueelle sekä keskivartalon ja hartiaseudun hallinta on suoraan oppikirjasta heti alusta alkaen. Tähän ryhmään kuuluvien henkilöiden määrä on käytännön kokemukseen pohjautuen kaikkein pienin, ja valtaosin näiden henkilöiden taustalta (nuoruudesta/lapsuudesta) löytyy kamppailulaji- tai tanssitausta (tms. kehonhallintaa vaativa yksilölaji).

Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt voivat hyvinkin jatkaa treenaamista kuin aina ennenkin – ilman mitään loukkaantumisen pelkoa, tai kompromissia kehitykselle. Nämä henkilöt hyötyvät tekniikkahifistelystä pääasiassa tiedon lisäämisen kautta – vaikka hallitsisit oman kehon täydellisesti, et välttämättä tiedä mitä todellisuudessa hallitset. Jos kehon hallinta on ollut alusta alkaen hallinnassa, et ole myöskään voinut ”oppia mitään uutta”. Ja todellisen hallinnan taustalla ovat molemmat tekijät: hallinta sekä tieto. Yleensä uutta tietoa oppiessa herää myös uusia havaintoja oman kehon hallinnasta – ja tämä avaa uusia ovia oman suorituskyvyn kehittämiseksi entistä parempaan suuntaan!

Motorisesti ”ei niin lahjakkaat” yksilöt (treenataan niin kuin aina aikaisemminkin)

Tämä ryhmä on ylivoimaisesti kaikkein suurin koko kuntosalimaailmasta. Ja tarina taustalla on hyvinkin samanlainen: innostutaan kuntosaliharjoittelusta, mennään salille, treenataan 1-20+ vuotta, ja päätetään omien tekniikoiden olevan automaattisesti optimaalisessa kunnossa. Samalla kuitenkin hiljaa mielessä pohditaan kuntosaliharjoittelun ongelmatilanteita: miksi alaselkä väsyy kyykyssä, miksi lankku sattuu alaselkään, miksi rinta ei mene pumppiin penkkipunnerrusta tehdessä, miksi soudut tuntuvat vain lapaluiden välissä, miksi hauiskääntö tuntuu vain kyynärtaivealueella jne. (tämä lista voisi jatkua musertavan pitkälle). Näihin kaikkiin löytyy syy, ja tutkimustietoon pohjautuvat tekniikkahifistelyt liittyvät juuri näiden tilanteiden korjaamiseen.

Tämä ryhmä hyötyy ylivoimaisesti (todellakin ylivoimaisesti) eniten tekniikkahifistelystä! Tämän ryhmän kehittyminen muuttuu tyypillisesti räjähdysmäisesti tekniikka-asioiden kohdentuessa optimaalisella tavalla. Mutta – tähän ryhmään kuuluvien tulee tehdä pieni matka omaan asennoitumiseen oman kehon hallintaa sekä ulkoista ohjaamista kohtaan. Jos haluat todella tietää oman kehon toiminnasta, on silloin pakko pystyä kyseenalaistamaan omaa suorituskykyä ja aikaisemmin opittua tietoa, sekä kyetä vastaanottamaan uutta tietoa asiaan erikoistuneilta ammattilaisilta.

Kiputilanteiden sekä loukkaantumisen jälkeen

Edellisen ryhmän evoluutio suuntautuu tähän ryhmään: jatketaan omien tekniikkavariaatioiden parissa, pohditaan ongelmatilanteita (mutta ei tehdä niille mitään) ja lopulta harjoittelu päättyy joko paikallisiin kiputilanteisiin tai loukkaantumiseen. Kiputilanteiden selvittäminen sekä loukkaantumisen jälkeinen aika tapahtuu (tai pitäisi tapahtua) yleensä fysioterapeuttien sekä lääkärien tutkimusten kautta, ja yleensä tässä vaiheessa kaivetaan esille ne syyt, mitkä ovat johtaneet loukkaantumiseen. Vaikka kiputilanteet sekä loukkaantuminen mielletään yleensä pelkästään huonona asiana, löytyy näistäkin yksi erittäin suuri positiivinen tekijä: viimeistään tässä vaiheessa tekniikkavirheet korjataan, ja treenaaminen kokee yleensä evoluution parempaan suuntaan näistä hetkistä alkaen!

Noh, onko tekniikkahifistely siis täysin turhaa vai ei?

Tutkimus- ja teoriatietoon pohjautuva tekniikkahifistely ei todellakaan ole turhaa! Näistä hifistelyistä hyötyvät kaikki – kuntosaliharjoittelusta kiinnostuneet tietysti! Treenitulokset nousevat kohisten, nivel- ja lihaskivut katoavat mahdollisesti kokonaan, lihasmassaa ilmaantuu ”vähän vaikka minne” ja treenaaminen itsessään muuttuu miellyttävämmäksi (kun tiedät mitä todella teet)!

Mutta näiden hifistelyjen hyöty koskettaa myös paljon suurempaa kokonaisuutta. Samalla esimerkiksi nostoergonomia kehittyy (tästähän on apua vaikkapa muuttolaatikoita kantaessa, tai puutarhatöitä tehdessä) sekä hartiaseudun hallinta vahvistuu (erityisesti yläraaja/hartiaseutua kuormittavat ammattialat). Ts. sairauspoissaolot vähenevät, elämänlaatu kohenee (päivittäiset esim. töistä provosoituvat kiputilanteet katoavat) ja terveydentila nousee kohisten parempaan suuntaan!

Näistä tekniikkahifistelyistä hyötyvät kaikki: jos et opi mitään uutta oman kehon liikerataa, ainakin opit mitä teet oikein! Valtaosalle nämä hifistelyt kuitenkin tuovat pelkästään uutta – muutokset voivat olla pieniä, mutta silti äärimmäisen tärkeitä!

Ketä pitäisi kuunnella?

Ehdottomasti luotettavin ammattilaisryhmä tekniikkahifistelyjen puoleen löytyy henkilöistä, ketkä ovat kouluttautuneet tämän aihealueen pariin. Ts. anatomiaan, fysiologiaan sekä biomekaniikkaan erikoistuneet ammattialat (mm. fysioterapeutit, osteopaatit, kiropraktikot, liikuntalääketieteen ammattilaiset sekä lääkärit). Pelkkä opiskelu ei kuitenkaan tee monipuolista ammattilaista tässä aihealueessa, vaan rinnalle tarvitaan myös omatoiminen käytännön kokemus kuntosalikenttään liittyen.

Seuraava ammattiryhmä löytyy liikunnanohjaajista (tutkintoon johtavat koulutukset), ja myös tältä saralta voit löytää hyviä ammattilaisia – erityisesti, jos perusopintoihin sisältyy riittävä määrä em. aihealueita, sekä ohjaaja on erikoistanut omia opintojaan toiminnallisen anatomian pariin!

Täysin kouluttautumattomien ohjaajien on syytä edetä varovaisesti, varsinkin omatoimisten tekniikkavariaatioiden kehittämisen kanssa. Näiden takana piilee (valitettavasti käytännön kentältä jatkuvasti tuleviin esimerkkeihin pohjautuen) vakavien loukkaantumisten riski. Aina on mahdollisuus osua oikeaan omien pohdintojen kanssa, mutta tässä aihealueessa arvailu ei ole järkevä tapa edetä. Tästä aihealueesta lisää myöhemmin omassa blogipostauksessa!

Seuraava blogikirjoitus:

Jatketaan aihealuetta vielä hieman eteenpäin, eli seuraavan blogin teemana miksi kuntosaliharjoitteet eivät tunnu siellä missä pitäisi? Miksi kyykky ei tunnu pakaroissa, miksi rinnat eivät mene pumppiin penkkiä tehdessä, miksi vatsarutistukset tuntuvat lantion etuosassa, miksi polven koukistajaharjoitteet eivät tunnu reiden takaosassa jnejnejne. – näihin kaikkiin löytyy syy! Siitä lisää viikon kuluttua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

nineteen − one =